eletään sitä täälläki

Whats up, ihmiset!? Piti päivittää tää blogi jo viime viikolla, mutta en saanu aikaseksi, kun oli - yllätys yllätys - kaikkea muutaki hommaa niin paljon. Mitäs kaikkea sitä on täällä tapahtunutkaan? Tulee aina kaikkia pikku juttuja mieleen, mitä pitää muistaa sanoa täällä, mutta kun alkaa kirjoittaa, niin pää lyö vaan tyhjää. Mun elämä tällä hetkellä koostuu aika lailla opiskelusta, tanssimisesta, kavereitten näkemisestä ja juhlimisesta. Välillä tuntuu, että aika vaan loppuu kesken eikä mitään ehdi tehdä. Viikot menee niin nopeesti!

Viime viikolla siis pääsin maanantaina ekaa kertaa reenaamaan täällä. Yks italialainen Cristian laitto mulle Facebookissa viestiä nähtyään yhden mun postauksen eräässä ryhmässä, jossa kyselin tanssimeininkejä. Cristian mainitti mulle sellasesta paikasta ko Dynamo, jossa on jonku verran tanssitunteja ja sitte paljo vapaita reenivuoroja. Olin niin onnellinen ko sain sen viestin ja meninki heti maanantaina sellasen tyypin ko Virgil "Sky Chief" breikin alkeet -tunnille. Siellä oli mun lisäksi yks Richard, joka on suurin piirtein samanikänen ko minä + sitte iso kourallinen n. 8-13-vuotiaita poikia. Oli tosi kiva tunti ja sain hyviä vinkkejä Virgililtä. Sen jälkeen oli sit vapaata reeniaikaa ja jäin tietty iha mielissään reenaa sinne. Siellä sitten tutustuin muutamiin tyyppeihin ja heitettiin rinkisettiä ym. Olin eka ihan paineissa ko olin menossa tonne Dynamolle yksin ja pelotti, että jos siellä onki ihan paskoja tyyppejä ja apua mitä mää teen en uskalla. Pelko oli kuitenki ihan turhaa lopulta, koska nuo tyypit otti mut niin hyvin vastaan ja tunsin oloni niin tervetulleeksi. Pojat pyys mua vielä kaljalle reenien jälkeen, mutta mun oli pakko lähtee vähä aikasemmin, koska olin niiiiin poikki. Lupasin kuitenki ens kerralla mennä, ko niillä on yleensä tapana mennä joka reenien jälkeen parille kaljalle heh. ;) sounds good for me! Siinä pyöräillessä sitte kotiin, tirautin pari kyyneltä, ko olin niin onnellinen, että pääsin tanssimaan pitkästä aikaa ja vielä noin hyvään porukkaan.

Tiistaina tais olla taas perus koulupäivä ja käytii sitte koulun jälkeen pelaamassa vähä squashia + kuntosalilla yhden mun korealaisen kaverin Jin Ah:n kanssa. Hankin siis itelle kortin Students sports centeriin, joka maksaa koko vuodelta 89 euroa. Ei todellakaan paha hinta, koska siellä voi tehdä melkeen mitä urheilua tahansa. Löytyy perus palloilulajeja, kuntosalit, uima-altaat ja hulluna ohjattuja kursseja melkeen kaikista mahdollisista urheilulajeista. Ihan kivaa tasapainoa tolle tanssireenille, käydä välillä vähä puntilla ja sitte pelaamassa muita pelejä. Keskiviikkona käytiin sitte vähä ylläri pylläri juhlimassa illalla. Oli kyllä yhet siisteimmistä pileistä mitä täällä on vielä ollu. Tai siis se mesta oli isompi ko nuo normi baarit ja oli muutenki kivasti porukkaa. Käytii ostaan parin kaverin kanssa liput jo tiistaina sinne ja saatiinki samaan hintaan VIP -liput, jolla sai sitte olutta muistaakseni 15 euron eestä ilmaseksi, ei paha. Monet muut kaverit oli kans käyny ostaan liput, mutta ei ne saanu sitte ilmasta olutta, en tiiä miks. Saatto olla tietty, että niitä VIP-lippuja oli vaan tietty määrä myynnissä. No mutta anyways, meikä oli niin liekeissä taas nuissaki pippaloissa, ko pääs tanssimaan ja meillä oliki siellä kavereitten kans vähä rinkiä. Päädyin myös jossain vaiheessa battlaamaan yhden tyypin kans, mikä oli huippua :D Mitäs sitte torstaina? Sillon käytiin pelaamassa squashia Brunon ja Dongminin kanssa. Menin uhoamaan ja haastamaan Brunon yhdestä kaljasta squashiin peliin ja olin muka ihan varma, että voitan sen. Ja pah! Se voitti mut ihan keposesti ja oon vieläki yhen kaljan sille velkaa :D Pedro sitte liitty myöhemmin seuraan ja sen melkeen voitinki! Eilen illalla menin sitte haastaan sen myös peliin ja aion voittaa sen, hah. En oo voitonhimonen tai mitään en :D Sports centerille mennessä hoksasin, että multa puuttuu lompakko matkasta. Tarttisin sen sports cardin, että pääsen sinne sisälle kirjautuun. No olin melkeen jo Sports centerillä, joten ei auttanu ku kääntyä takas päin ja lähtee hakeen sitä korttia. Puolessa välissä matkaa tietenkin pyörän poljin hajos ja joutuin taluttamaan sen kotia asti. Siinä vaiheessa alko olla vitutuskäyrä jo sen verran korkeella, koska olin jo muutenki myöhässä ja oli aivan tajuton helle. No lopulta onneks kuitenki pääsin kortin kanssa perille Sports centeriin hahaa. Torstaina kävin myös yhessä sneakerikaupassa, jossa oli yläkerrassa Adidas originalsin kamppeita -50%! Meikä oli mielissää, eipä vissii. Ostin sieltä vaa yhden topin, ko en oikeen löytäny muuta. En viittiny lähtä ilman ostoksia sieltä pois, koska siellä oli niin mukava miesmyyjä, jonka kans juteltiin melkeen joku vartti.

Perjantaina oli taas yhenlaiset pippalot, joissa piti käydä. Sitä ennen kuitenki tehtiin Dongminin, Parkin, Jin Ahin ja Janin kanssa porukalla ruokaa. Me ei oikeen keksitty Janin kaa mitä suomalaista ruokaa tehtäis, ko täältä ei löydy oikeen mitään raaka-aineita niihin. No päädyttiin sitte lopulta vaan normirisottoon ja salaattiin, korealaiset teki sitte korealaista sushia, mikä oli toooosi hyvää! Siinä ei ollu raakaa kalaa ollenkaan sisällä, vaan riisiä ja sitten herkkusieni-porkkanamuhennosta. Ahhh, nyt alko maistuun se suussa ja tekeen hirveesti mieli niitä. Syönnin jälkeen lähettiin sitte valumaan Brunon kommuuniin, jossa porukka oliki jo alottelemassa. Päivän parhaat naurut sain, ko espanjalaiset yrittää sanoa mun nimeä. Parasta viihdettä. Siellä sitte istuskeltiin joku tovi ja lähettiin kohti yhtiä ilmasia bileitä, jotka oli ulkona. Siellä oli tosi hyvä meininki ja tapas taas paljo kavereita siellä. Brunolla oli myös hauskaa leikkiä illan aikana Amoria ja parittaa kaikkia meidän kavereita keskenään. Pari paria se vissiin onnistuki jo luomaan, mutta kaikki ei vissiin ihan natsannu heh :D Sieltä bileistä sitten jatkettiin meidän vakkaripaikkaan eli Tipsy Duckiin, joka on tällä baarikadulla Stratumseindilla. Matkan aikana meidän kaveri Park ylitti tien vahingossa punasilla ja tottakai siellä tien toisella puolella seiso poliisi. No se pysäytti sitte tietenki sen ja alko tivaamaan ja vaatimaan jotain reilua 30 e sakkoa siitä tien ylityksestä punasilla. Me mentiin jo eeltä ja jäätiin ootteleen kauemmas, että mikä siinä kestää. Sitte se lopulta tuli meidän luo ja sano, et se oli päässy siitä tilanteesta melko helposti pois. Se esitti, että puhuu vaan tosi heikosti englantia ja että se on tullu tänne vasta edellisenä päivänä, hahah! Aina kannattaa kokeilla kaikkia keinoja ;) Tipsy Duckissa oli melko perusmeiningit ja sieltä sitte Cafe Thomasiin, joka on nykyään toinen meidän vakkaripaikoista. Vois vissiin käyä välillä jossain muuallaki! Loppuilta meni tanssiessa ja kolmen maissa lähettiin sitte valumaan kotia kohti.

Lauantaina-aamuna piti sitte herätä melko aikasin, koska lähin junalla kohti Heerleniä IBE -nimiseen tapahtumaan eli toisin sanoen International breakdance event 2012 oli luvassa! Saavuin perille joskus kahen jälkeen ja mun kaveri Richard oli siellä kaverinsa kanssa mua vastassa. Sitte Emmikin löyty lopulta sieltä ja käytiin Caleafin workshopilla, joka oli loisshtava! Sitte kateltiin vähä bgirl -battleja, lockingia ja housea. Housebattlejen jälkeen olin aivan rättipoikkiväsyny, joten lähinki siitä sitte nukkumaan. Sunnuntaina vietin koko päivän kattoen breikkicrewi- ja popping -battleja. Ushkomaton meininki siellä! Tutustuin myös Richardin pariin hollantilaiseen kaveriin, ko ne oli samalla bussilla menossa IBE:hen. Huippuja tyyppejä, kerto sika paljon kaikkee hollantilaisista ja Hollannista, oli mielenkiintosta kuunnella :) Illalla joskus puol kymmnenen maissa lähin sitte junalle ja takas kotia kohti EIndhoveniin. Tuntu niin hyvältä kävellä asemalta kotia, tuli niin semmonen "mä oon nyt kotona" -fiilis, ahhh! Eilen oli sitte perus koulupäivä taas ja koulun jälkeen mentiin Emmiä vastaan, ku se tuli tänne yheksi yöksi. Ei tehty oikeen mitään ihmeellistä; syötiin hulluna ja juteltiin. Oli niin mukava nähä taas Emmiä ja jutella kaikesta, oot paras <3 Onneks varmaan nähää taas pian, ko meen käymää Lontoossa :) Mitäs vielä sitte tänään? Koulussa oltiin ja sitte kotia syömään ja juttelin skypessä äitin kaa, olipa mukava vaihtaa kuulumisia! Ei oltu juteltu sen jälkeen ko lähin. Käytiin myös Brunon kanssa korjauttaan mun pyörä, ku siitä oli poljin rikki. Nyt se on kunnossa jeshhh! Makso vaan reilun femman se poljin, ei paha. Tossa tunnin päästä ois vielä reenit tälle illalle ja sitte pitäis vielä tehä vähä kouluhommia, eiköhä se tästä. Pakko päästä eka purkaan energiaa johonki, ennen ko voi alkaa keskittyä kouluhommiin heh. Huomenna on tuskanen koulupäivä, mutta torstai on vapaa, joten keskiviikkona voi taas vähä irrotella! Torstaina on myös Henry Linkin workshoppi Dynamolla, jota kyllä ootan kovasti! Tänään sain myös varmistuksen meidän Oulun koulusta, että saan olla täällä koko lukuvuoden, meikän päivä pelastu! Mutta ens uskalla vielä innostua ihan liikaa, sillä pitää vielä Fontysilta varmistaa, että saanhan olla täällä koko vuoden. Sen varmistan huomenna :)

Mulle tuli älyttömän onnellinen olo, kun olin tulossa junalla Heerlenistä Eindhoveniin takasi. Väillä aina tulee sellasia ns. valaistumisen hetkiä, tajuu kuinka mahtavaa on olla täällä. Oon oppinu jo ihan hirveesti itestäni ja muista ihmisistä tän kolmen viikon aikana, mitä oon täällä viettäny. Ei sitä tavallisesti tajua, mutta aina välillä havahtuu että "hetkinen...". Esimerkiksi englannin kielen taito on parantunu jo huimasti. Ei tartte miettiä enää yhtään ko puhuu ja sanastoki kehittyy koko ajan paremmaksi. Pääsin myös koulussa C2-tason englannin kielen ryhmään opiskelijoille eli siihen korkeimpaan mikä tuolla on: olinko ees mielissään, en tajunnu että se kielitesti meni niin hyvin :) Mahtavaa on myös se, että pääsee tutustumaan toisista kulttuureista tuleviin ihmisiin ja niiden erilaisiin tapoihin tehdä asioita. Oon oppinu esimerkiksi espanjalaisilta poskisuudelmat uusiin ihmisiin tutustuessa. Se tulee jo ihan luonnostaan ja tuntuu jotenki niin kömpelöltä jos joku vaan kättelee ja sanoo nimensä. Oon myös tullu avoimemmaksi ja itsenäisemmäksi ku ennen. Täällä ku on vaan pakko tehä joitaki asioita yksin, niin niissä tilanteissa kasvaa kaikista eniten :)

Hollantilaiset on yleisesti ottaen tosi ystävällisiä ja auttavaisia, tänäänki en ymmärtäny yhtä alennustekstiä kaupassa, niin kysyin sitte yheltä pariskunnalta neuvoa. Ne innokkaasti selitti koko lapun  ja varmisti vielä, että varmasti ymmärsin. Mutta sitte taas toisaalta oon huomannu, että jos törmäät täällä vahingossa johonki ihmiseen tai joku törmää suhun, kukaan ei pyydä anteeksi, ne vaan jatkaa matkaa. Toki tämä on yleistämistä, mutta tämmösen havainnon oon tehny. Lisäksi meidän luokalla ainaski hollantilaiset oppilaat on vähä hitaasti avautuvia tai ne on aika paljon keskenään ja vaihtarit enemmän keskenään. Toki usein sama tilanne on muissakin maissa, ehkä se vaatii vaan aikaa niiltä. Mutta yleensä, jos meet kysymään jotakin hollantilaisilta tilanteessa kuin tilanteessa, ne on kyllä valmiita auttamaan! :)

Hulluna tullu kaikkia juttuja mieleen tässä viikon aikana, mutta en enää muista niitä lol. Laitan aina joka kerta jonku jutun ylös jonnekki ku tulee mieleen niin voi sitten tänne kirjotella siitä. Sellasia pikkujuttuja, joita on huomannu täällä ollessa :) Ja jos tulee mieleen jotaki kysyttävää, niin kyselkää ihmeessä. Haluun päästä vastaileen kysymyksiin, niitä nyt ei oo liikaa vielä tähän blogiin tullu. :D Tässä vielä pari hassua kuvaa teille; lisää facebookissa, oon vaan yksinkertasesti liian laiska laittamaan kuvia tänne hah!